Tutkittua tietoa trekkersfriendin  käytöstä  https://trekkersfriend.com/benefits-of-using-a-hiking-trailer/

Pätee sovelletusti Eräkärryynkin

https://trekkersfriend.com/benefits-of-using-a-hiking-trailer/

Uusi Eräkärry

Eräkärry täyttää ensi vuonna 10v. Kärry on toimiva ja luotettava. Kuitenkin pikku hiljaa on herännyt ajatus kokonaan uudesta kärrystä. Vaeltamisessa ja eräilyssä on tapahtumassa muutosta tai on jo tapahtunutkin. Nyt tehdään lyhyempiä reissuja ja tavaraa ei tarvita niin paljoa.

Näistä lähtökohdista olen lähtenyt kehittelemään kokonaan uutta kärryä. Kärryn kantavuudeksi tulee 20-25kg. Kärryn oma paino tulee asettumaan 6-9 kg haarukkaan. Jarrua ei tule tähänkään versioon. Sähköistys jää edelliseen malliin. Kärry mene paljon pienempään tilaan ja on näin helpompi kuljettaa ja varastoida.

Nykyisestä eräkärrystä siirtyy valjaat kokonaisuudesaan uuteen kärryyn. Pyöräkokoja tulee kaksi 16" ja 20" Proton runko on valmiina ja odottelen aisakaarta että pääsee testailemaan.

Kun olen tehnyt tätä kärry hommaa jo jonkun vuoden niin uuden kärryn suunnittelu alkoi jo 2-3 vuotta sitten. Mitään isompia ongelmia ei ollut mutta muutaman yksityiskohdan hiominen vei aikaa ja vaati ajatustyötä.

Edellinen eräkärryn malli säilyy tuotannossa ja siihen voi tulla jotain hyvin pieniä parannuksia. Tarkoituksena on saada uusi kärry valmistukseen keväällä 2020 

Kuvia laitan myöhemmin.

Proton sain tänään valmiiksi. Ulkonäkö on aika karu mutta ei haittaa testaamisen suhteen. Käytössä olevasta mallista otan käyttöön leveän alalevyn jota muotoilen kevyemmäksi. Suunnitelmissa oli tehdä kapea kärry mutta meillä polut on aika kapeita ja kapea kärry tekee sen että säkki tai rinkka on alttiina kolhuille.

Netistä kun katselin niin mualla maailmassa liikutaan avarammissa maisemissa jolloin iskuja ei juurikaan tule.

Nyt on sitten uudella kärryllä tehty ensimmäiset testit. Yleisesti ottaen kärry toimi niinkuin oletinkin.

Positiivisena yllätyksenä oli se että uudet materiaalit tekivät kärrystä mukavan vedettävän. Tärinät olivat lähes kokonaan poissa ja kärry tuli kiltisti perässä. Pystympi vetoasento teki sen että 16 kg kuorma oli huomaamaton. Ihan kuin olisi pitänyt päiväreppua olkapäillä.

Sitten ne ei niin hyvät havainnot. Yllättäen kärryn pyörä osui kenkien kantoihin. Ylämäessä haitta oli melko ilkeä. Tähän on ratkaisuna aisan pidentäminen. Kun pidennän aisaa niin paino olkapäillä kasvaa jonkin verran. Kiinteä rinkan alalevy joustaa sen verran että pyörä oli jossain kohdassa vähän ottanut kiinni, vetäessä en sitä huomannut.

Kärryn ulkonäkö kaipaa vielä paljon kehittelyä.

Jos olisin heti ladannut täyden lastin kärryyn ja lähtenyt pitkälle vaellukselle olisi ollut melko varmasti ainekset kunnon katastrofiin.

Tätä uutta kärryä vetäessa tuli hyvä mieli että nykyinen kärry on hyvin onnistunut kaikilta osiltaan. Sillä mallilla on vielä lukemattomia käyttövuosia edessään.

Olen luullut että putki- ja sähkömiehet ovat erittäin epäluotettavia aikatuluissaan. Aikanaan putkimiehen heti oli 3 päivää. Nyt olen löytänyt voittajat. Hitsarit näyttävät olevan sellainen ammattikunta jolla ei ole mitään käsitystä ajankulusta. Uuden eräkärryn yksi perusajatus on vähentää hitsaamisen tarvetta. 

Täytyy ottaa mallia lentokoneteollisuudesta.

Löysin sellaisen menetelmän että koko eräkärryssä ei taida olla kuin korkeintaan kaksi hitsattua saumaa. Varsinaisessa tuotantomallissa nekin todennäköisesti putoavat pois.

Nyt on tehty versio 1.0. ensi viikolla tulee 2.0 ja ilmeisesti vasta 3.0 tai 4.jotain pääsee tuotantoon. On tää vaan niin mielenkiintoista.

Tänään kasasin Eräkärry 2.0. Uuden kärryn paino on 7,5kg.  Painonpudotus verrattuna versio 1.0 oli noin 1,5  kg Tästä kärryn painoa on hyvin vaikea pudottaa. Kävin tekemässä enismmäisen koevedon jyrkällä mäellä ja kärry ei tullut yhtään kantapäille. Ehkä lyhennän runkoa 10 cm ja näin saan kuljetettavuutta lisää.

Runkorakenttena oli ensiimmäistä kertaa nonwelded rakenne. Eli kärryssä ei ole yhtään osaa mikä vaatisi hitsausta. Tukilevyt on tehty alumiinista ja liimattu ja niitattu kasaan. Odotan innolla koevetoa kunnon kuormalla. Tukilevyt tässä versiossa voivat olla vähän liian ohuita mutta varsinaiseen versioon hankn vähän paksumpia. Lisäksi levyjen muotoilua on vielä mietittävä ja kokeiltava.

Oli aika haasteellista löytäää liimamassaa joka kestää uunissa kun osat jauhemaalataan. 

Tässä on valmistumasssa uutta runkoa. Varsinaista tuotantoa varten pitää valmistaa kasausjigit. Jigit varmistavat sen että kaikki osat ovat samanpiruisa ja kulmat yhtäläisiä

Eräkärry light 2.0 ensimmäistä kertaa näytillä.

Tästä puuttuu kuorman suojalevy ja liinat yms. pientä. Kuorman suojalevy tarvitaan suojaamaan rinkkaa tai muuta laukkua jossa on tavarat. Meillä on paljon kapeita polkuja jossa suojat ovat tarpeen.

Seuraavaksi pitää miettiä miten pakettia saadaan nopeasti pienennettyä kuljetuskuntoon autossa ja julkisissa kulkuneuvoissa. 

Näitä ratkaisuja mietin tämän illan.

Ensimmäiset koevedot missä oli 20 kg kuorma osoittivat että rakenne ei ole riittävän luja. Aisaputki taipui jonkin verran ja pyörän ripustus antoi periksi muutaman millin. Nyt pitää miettiä miten rakenteita saadaan vahvistettua.

Kuvassa näkyvät aisat menvät kokonaan uusiksi. Tuon aisan keskikohtaan olisi pitänyt sorvata alumiinista säätökappale ja tuo polkupyörän tangon kiinnike oli vaikea kiristää riittävän kireälle.

Haen lähipäivinä uusia palikoita joilla homma hoituu. 

Kokeilujen jälkeen näyttää siltä että joudun hylkäämään tämän mallin ja tkemään rungon uudella systeemillä. Yksiputkinen runko ei ole riittävän vahva. Vahvempaa alumiinia ei ole tällä hetkellä saatavana. Firmoilla on luetteloissaan paljon tuotteita mutta todellisuudessa niitä on vähän ja yhden kangen (6m) tilaaminen maailmalta on kallista ja hidasta. 

Suunnitelman muuttoon vaadittin yksi hiihtolenkki ja plan B oli valmiina. Tänään sain valmiiksi viimeisen proton. On ollut pientä luomisen tuskaa mutta nyt helpotti. Tästä on vielä matkaa varsinaiseen uuteen kärryyn mutta nyt ollaan hyvällä uralla.

Runkoa pitää vähän lyhentää ja aisoista täytyy ottaa muutamia senttejä pois. Lähiaikoina pääsen testaamaan kestävyyttä. Mikäli kestävyys tällä rakenteella ei ole riitttävä on helppo hankkia runkoon järeämpää putkea. Paino tällä hetkellä 8,1 kg ja siitä voidaan vielä vähän tiristää pois.

16.4.2021

Ensimmäiset testit on tehty ja kärry pelasi hyvin. 

Kuitenkin ruokahalu kasavaa syödessä, päätin kasvattaa uuden kärryn lastikapasiteettia 30 kg asti.

Ainoa muutos minkä teen on se että vaihdan runkoputket 30x30 alumiiniin. Painoa ei tule lisää kun noin 200gr Runkloputken kulma tehdään niin että vesileikkurilla leikataan pala pois profiilista ja sen jälkeen taitetaan ja liimataan. Tässä liitoksessa käytän ensimäistä kertaan liimamassaa joka kovettuu vasta jauhemaalauksessa. Näin liioksesta tulee todella luja.

Alumiini on osittautunut hankalaksi materiaaliksi Eräkärryyn. Lujuus ei oikein riitä ja kun vaihdetaan järeämpään alumiinin niin paino lähtee nousemaan.  Laitan alumiinikärryn teon tauolle ainakin kesän ajaksi.

Sähköräkärryt Liesjärven kansallispuistossa 17-20.9.20

 

Alkuvalmisteluna molemmpien kärryjen akut ladataan.

Akkujen lataukseen menee noin 3 tuntia. 
Huomenna huollan molemmat kärryt vetokuntoon. Kaikki ruuvien ja pulttien kiristykset tarkasteaan. 
Renkaisiin ilmanpineet kohilleen. Alkuaikoina suosittelin Eräkärryyn matalia rengaspaineita mutta nykyään kuljetaan maksimipaineilla. Nykyiset vetoaisat ovat poistaneet lähes kokonaan maaston aiheuttaman tärinän.

Auto pakattuna kahdella sähköeräkärryllä ja kahdella rinkalla. Sama varustus ollaanko 3 tai 7 päivää. Ruuan määrä on ainoa muuttuja

Kahden hengen ruuat. Kuvassa on myös keittiövarustus. Ruotsalainen pakki ja juuvikeitin.

Tällä reissulla käytimme Juuvia kaksi kertaa, muuten valmistimme ruuat nuotiolla. Olimme myöskin varautuneet peinellä kaaukeittimellä ja yhdellä patruunalla mutta niitä ei tarvittu. Kaasut oli mukana jos olisi päivällä satanut ja laavussa on mukavampi kokkailla kaasulla.

17.09 Parkkipaikalta Peukaloisen laavulle

Veimme auton parkkiin Sikomäen parkkipaikalle missä lastasimme kärryihin varusteet.  Matkaa ei ollut kun muutama sata metriä. Polku oli muuttunut sorastetuksi tieksi. Sähkö auttoi mukavasti kulkua. Peukaloisen laavu on lähinnä laavun ja avokodan yhdistelmä. Olen käynyt tällä laavulla ensimmäisen kerran joskun 15v sitten.

Laavun vieressä on ransaasti telttailuun sopivaa maastoa.

Lammen rantaan olisi hyvä tehdä pieni laituri että saisi helpommin vettä. Lammen vesi on ruskeaa humuspitoista ja se on vähintään keitettävä ennen käyttöönottoa. WC:on peruskorjattu ja hyvässä kunnossa.

Polttopuita oli liiteri puolillaan. Metsähallitus on siirtynyt täällä etelässä koivuhalkoihin ja kerrankin saha oli hyvässä terässä. 

Kirves oli taattua Metsähallituksen rautavartista laatua. 

Kirves painoi sen verran että klapeja ei varsinaisesti tarvinnut lyödä riitti kun nosti kirveen ilmaan ja antoi terän pudota vapaasti.

Joku oksainen tyvipölli olisi tällä kirveellä haljennut nätisti.

Nyt kun Liesjärven alueen käyttö on kasvanut niin näyttää hiiren määrät lisääntyneen. Meidänkin unta häiritsi yön aikana hiiren rapistelu jätepussissa. Ruuat pitää saada roikkumaan johonkin niin ne eivät pääse käsiksi ruokiin. 

Ruuantähteet ja pesuvedetkin kannattaa viedä suoraan kompostikäymälään. Mitä vähemmän jätämme ruokatehteitä niin sitä vähemmän on hiiriä. On ilkeätä jos rinkkaan tai telttaan jyrsitään ylimääräisiä reikiä.

Illalla saimme nauttia syysmyrksyn tuulista. Puut taipuivat mukavasti mutta yhtään puuta ei leirialueelta kaatunut. Myrskytuulta kuunnellessa oli hyvä nukahtaa. Aamulla oli tuuli laantunut. 

Teimme normaalin aamupalan puuroa, teetä ja voileipiä.

18.9.20 Peukaloisen laavulta Siltalahden tulipaikalle.

Heräilimme  kahdekasan aikaan aamulla ja hetken loikoiltuamme aloitimme aamupalan valmistamisen. Aamupalaksi puuroa ja teetä kera leipien. Laavulta ennsimmäiset sadat metrit kuljimme sorastettua tienpohjaa pitkin. Noin 600 metrin jälkeen pääsimme varsinaiselle reitille. Jäljistä päätellen tämä on vilkkain väli koska juuret ja kivet olivat hyvin esillä. Pahimmissa kivikoissa reitti on alkanut levitä koska ihmiset hakevat vähän helpompia kulkupaikkoja. Näiltä uusilta poluilta löysimme suppilovahveroita ja pidimmekin taukoa ja keräilimme ison pussillisen suppilovahveroita.

Olimme varautuneet ruokakermalla ja tuoreella sipulilla. Osa reitistä kulki korkeammalla kalliolla ja siinä kärryt olivat parhaimmillaan.

Ihmisiä oli aika paljon liikkeellä. Vastaantulijat pysähtyivät katselemaan  ja kyselemään kärryistä. Koirilla ei oikein mennyt jakeluun mikä tämä yhdistelmä oikein on. Tosin yksi koiranomistajakin oli sitä mieltä että hän ei tiedä mitä näkee.

Olimme alkuiltapäivästä Siltalahden tulipaikalla. Ennen meitä oli saapunut 3 hengen seurue ja he  olivat tehneet tulet tulipaikalle. Päätimme jäädä ruokailemaan ja nautimme Real Turmatin lammaspataa. Pata oli hyvän makuista mutta vähän epämääräisen väristä ja oloista.

Aterian jälkeen jatkoimma matkaa kohti Savilahden leiripaikkaa. 

Ennen Kyynäränharjua poikkesimme varaustuvan saunan pihapiiriin täyttämään vesipullot. Kaivon ovessa oli vesitutkimuksen tulokset ja siinä kerrotiin että vesi pitää keittää ennen käyttöä. Ei mitään ongelmaa ja täytimme kaikki vesipullomme ja jatkoimme matkaa Kyynäränharjulle. Kyynäränharju on noin 2 km pitkä kapea harju kahden järven välissä. Tämä pätkä oli maisemallisesti reissumme kaunein.

Keskellä harjua on rakennettu hieno silta.

Saavuimme Savilahden leiripaikalle. Meillä oli ennakkotieto että siellä olisi paljon telttapaikkoja. Ennen meitä oli tullut pari telttakuntaa. Löysimme pienen etsimisen jälkeen paikan mihin pystytimme kotamme. Pitkin iltaa alueelle tuli porukkaa niin että siellä oli kymmenkunta teltta ja muutama riippari.

Nuotipaikalla oli sen verran porukkaa että keittelimme Juuvilla kodan edessä iltaruokaa.

Ilta alkoi pimeta siinä kahdeksan maissa ja yhdeksän jälkeen menimme nukkumaan. Yöllä hiirien rapina häiritsi aika ajoin.

Olimme nostaneet ruuat rinkkojen yläosaan. Aamulla havaitsimme että kauraryynejä ja vähän nuudelipakettia oli kulmasta jyrsitty. Leikkeleet ja juusto eivät olleet kelvanneet.

Kuvassa Juuvilla keittelen aamupuuroa

Siltalahdelta kaksvetiselle

Aamulla normaali aamupala puuroa ja lisukkeita napaan. Purimme leirin ja olimme taipaleella n klo 10 maissa. Palailimme kyynärönharjua pitkin kohti Siltalahtea, matkalla poikkesimme täyttämään vesivarstot saunan kaivolta.

Suunutaiaamuna  oli paljon porukkaa liikkeellä. Varsinaisa ruuhkia ei sentään päässyt syntymään. siltalahden tulipaikkaa lähetyessämme jyrkässä ylämäessä kärryni akku sammui. Akun varaustila oli niin alhainen että automatiikka sammutti sen. Pidimme tauon ja kohta jatkoimme matkaa kohti Siltalahtea. akku oli ilmeisesti itsekseen purkautunut yön aikan kun unohdin virrat päälle. Toinen mahdollisuus on että akku alkaa olemaan elinkaarensa loppupuolella. Pitää harkita akun uudelleen kennotusta. Siltalahden tulipaikalla pidetyn tauon jälkeen lähdmme kohti luontokeskusta. Tämä reitti oli maisemallisesti ja polun kunnon huomioon ottaen parasta maastoa eräkärryille. Pidimme jossain kohtaa ruokataukoa ja samalla keräsimme ison pussillisen suppilovahveroita. Ruokatauolla porukoita kulki molempiin suuntiin tasaisen virtana. Muutaman minuutin välein paikkamme ohitti kulkijoita molempiin suuntiin. 

Illansuussa saavuimme kaksvetisen kodalle. Kodan pihapiiri oli kokenut melkoisen muutoksen sitten viime käynnin. Lähipolut on sorasteetu ja niillä on hyvä kulkea. Metsähallitus on selvästi panostanut tähän paikkaan. Kota ja puuliiteri on erittäin hyvässä kunnossa. Sen verran kodassa oli vanhaa jäljellä että sen nuotio savutti ennenkuin hormi lämpeni. Veto parani kun ovea piti hieman raollaan. 

Alueella oli 3 muuta seuruetta. Noudatimme hyvin turvavälejä ja emme juurikaan jutelleet muiden kanssa. Illalla vahingosta viisastuneena ripustimme ruokakassit kodan keskisalkoon ja saimme olla koko yön rauhassa hiiriltä.

Aamulla kun teimme aamupalaa ja saimme seuraksemme toisen seureeen. Mahduimme hyvin kokkailemaan. Sellainen huomio ruuanlaitosta että taisimme olla ainoa porukka mikä käytti perinteistä pakkia ruuanlaitossa, muilla oli kaasutrangiat. 

Aamupala sujui mukavasti jutellessa muiden kanssa. Sunnuntaiaamuna ei ollut kiire mihinkään. Tiskaamisessa noudatimme tarkkuutta, yhtään ruuantähteitä emme heittäneet luontoon vaan kaikki veimme kompostikäymälään biojätteeksi. Näin menetellen hiiripopulaatiot toivon mukaan pysyvät kurissa. Saalistajat korjaavat oman osansa. Pitäisiköhän retkivarustukseen liittää hiirenloukku.

Uusi aisamalli

 Sain ensimmäiset uudet aisat. Suurin uudistus on se että painoa on pudotettu 200gr. Aukkoja on hieman pyöristetty lisää. Uudet aisat toimivat kasauksessa ja purkamisessa paremmin kuin vanhat. Muutokset ovat kuitenkin pieniä. Tässä aisamallissa ei enää tule suuria muutoksia. Käyttäjäpalautteen ansiosta niitä voidaan edelleen kehittää toimivammiksi.

sähköpyörä ja eräkärry

 Sähköpyörä ja sähköeräkärry.

Olen hankkinut sähköeräkärryyn samat osat kuin on sähköpyörässäni. Tästä on se etu että voin käyttää samaa akkua molemmissa . Pelkkä sähköeräkärryn käyttö on liian vähäistä. Tällä ratkaisulla säästyy aika paljon kustannuksia. Kun tutkin eri vaihtoehtoja niin helpoin tapa toteuttaa Eräkärryn sähköistys on käyttää tarakka-akkua, runkoakut on vaikeita kiinnittää kärryyn. Omat sarjani  hankin Greencycleltä. Kyllä greencyclelläkin ensimmäisen kerran asiaa kysyessäni meni vähän sormi suuhun mutta  kun lähetin pari kuvaa niin homma alkoi etenemään. Greencyclen neuvontapalvelu toimi erittäin hyvin. Toisaalta sarja on aika yksinkertainen joten pienilläkin taidoilla se on helppo askarrella. Kaikki liittimet on värikoodattuja ja ne eivät voi mennä väärin. Minun ei tarvinnut katkaista ja liittää uudelleen yhtään johtoa. Ja onhan siinä aina tekemisen ja onnistumisen iloa.

HJanaklin homma oli laittaa näytön asetukset kuntoon. Piti valita pyörän koko. asetuksissa oli oletuksena 28" ja poljintunnistus. Piti valita asetuksista ei poljintunnistusta. Sitä ei mainittu asennusohjeissa, se selvisi sitten kysymällä.

Shköeräkärryyn hankin 20" 250W sähkösarjan ilman akkua. Lisätarvikkeena ostin akkutelakan. Nyt akun vaihto pyörästä kärryyn sujuu helposti.

Uusi Eräkärryn pohjalevy

Uusi Eräkärryn pohjalevy

Pitkän odotuksen jälkeen sain uuden eräkärryn pohjalevyn mallin. Olen sitä pari päivää katsellut ja hyväksi havainnut. Muutoksia on tullut aukkojen kokoihin ja sijoitteluun. Tulevaisuudessa on saatavailla kahta eri paksuutta pohjalevyä, 15mm ja 9mm. 9mm levyä varustetussa kärryssä kantavuus on max. 25-30kg. Lopullinen kantavuus selviää kun pääsen testaamaan. Uudet kärryt ovat saatavilla elokuusta eteenpäin.

Vetäjälle on nyt mahdollisuus saada 2cm leveämmälle aisat. Myöskin  kapeammassa päässä on 2 cm lisää. Lisätty leveys palvelee hyvin kylmemmillä keleillä kun on enemmän vaatetta päällä. Nyt on mahdollista tehdä lapsille oma kärry lyhentämällä levyä. Jos alapäästä otetaan pois 20 cm niin aika pieni lapsi tai todella lyhyt aikuinen saa itselleen sopivan kärryn.

Sähköeräkärry 16"

Nyt on aika aloittaa uuden 16" sähköeräkärryn valmistus. Ensimmäisenä laitoin päällikummin  pyörälle. Pieni vanne teki heti lisää hommia. Ilma täytyi pumpata käsin kun ilmapistooli ei mahtunut keskiön ja vanteen väliin. Päälikummina on Schwalben Mad Mike maasturinrengas. Renkaassa on pistosuojaus vakiona ja kuvio on aika karkea. Tavallisessa eräkärryssä käytän aika sileitä renkata mutta sähköä varten pitää olla pitoa

Kasasin kärryn rungon. Pyörän ripustuksen asentaminen on tarkin työvaihe. Sen pitää olla täysin suorassa. Samalla asensin kiveniskusuojat. Kiveniskusuojat on tehty 8mm polyeteenilevystä. Ne ovat symmetriset jotta ne voidaan kääntää kun kiveniskusuoja on tarpeeksi kulunut. Näin kärryn runko säilyy isommilta kolhuilta.

Kärry alkaa olemaan rungoltaan valmis. Sain puuttuvan alalevyn ja nyt voin alkaa hahmottelemaan sähkösarjaa paikalleen

Akkuteline on ensimmäsessä sovituksessa. Huomattavati matalanpi kuin toiessa käryssä. Sovittelin tarakkaakin mutta en saanut sitä sopimaan kunnolla. Kärrystä olisi tullut hankala kuljettaa autossa.

Johtosarjojen sovittaminen. Näyttää siltä että ei tarvitse tehdä mitään muutoksia, pari nippusidettä riittänee

Nyt on akku ja hallintalaitteet paikallaan. Vielä on viimeistelyä mutta eiköhän ensi viikolla päästä koevedolle. uusi akkusarja on melkoisesti siistimpi paketti kuin omassa kärryssäni

Nyt on syntynyt konaan uusi Sähköeräkärry. Uusi kärry on varustettu 16" pyörällä. Tämä malli mahdollistaa sen että mikä tahansa aikaisempi valmistamani vaneripohjalevyllä varustettu kärry voidaan sähköistää. Eräkärryn yksi alkuperäinen tavoite toteutuu tässäkin, ei tarvitse ostaa uutta kärryä, vaan käytössä oleva kärry voidaan sähköistää pienin muutoksin. Hallintalaitteet katkaisija ja kaasuvipu voidaan sijoittaa joko oikealle taivasemmalle. Akku on turvallisesti pohjalevyn päällä suojassa kolhuilta.
Sähköosat toimitti Greencycle
Ensi viikonloppuna pääsemme tekemään koeajot. Lyhyt testilenkki on tehty kotipihassa ja kaikki toimii.

Eräkärryreissu Evolle

ERÄKÄRRYREISSU EVOLLE

 

Perinteinen kinkunsulatusreissumme suuntautui tänä vuonna Evon retkeilyalueella. Lähdimme 27.12.19 Hämeenlinnasta noin klo 13 maissa. Tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Evolle. Lähtöpaikaksi valitsimme partiolaisten leirialueella olevan Jussin katoksen. Se on hyvä lähtöpaikkana koska Saukonojantie pidetään aurattuna katokselle asti. Katoksen vieressä on myös kaivo, josta voi ottaa vettä mukaan, jos on tarvetta. Me luotimme Hs-veden  laatuun ja otimme sitä 1,5 litraa  mukaan. Jussin katokselta lähdimme Ilves-reittiä pitkin kohti Keltaojan laavua.

Hämeenlinnassa oli lunta vain ohut harso ja pakkasta pari astetta mutta Evo ei petä koskaan lumen suhteen. Siellä oli lunta n. 10cm. Tällaiseen pehmeään lumeen ei kannata ottaa suksia ja ahkiota kolhittavaksi.

Meillä oli mukana kaksi Eräkärryä, toinen sähköavusteinen. Päivä alkoi pimetä, kun lähdimme taipaleelle. Pidän pimeässä kulkemisesta. Siinä on jotain maagista, vaikka reitti ja alue onkin tuttu. Luonto oli täysin hiljainen. Tuulikaan ei humissut emmekä tavanneet muita kulkijoita.

Ensimmäisen lyhyen tauon pidimme Pitkäniemen järven rannalla olevalla Kogi laavulla. Siellä ei ole puuhuoltoa ja tulipaikkakin on sen verran kaukana laavusta ettei se oikein sovellu talvikäyttöön..

Teimme pieniä säätöjä ja kiristyksiä kärryihin, joimme muutaman kulauksen mehua ja jatkoimme matkaa.

Entisen kalanviljelylaitoksen kohdalla tutkailimme vähän aikaa mistä reitti kulkee. Ensimmäiset reitille kaatuneet puut tulivat vastaan, mutta niiden ylitys sujui helposti. Kävellessä rinkan kanssa kaatuneita puita ei juurikaan noteeraa mutta kärryn kanssa on katsottava, pääseekö yli vai onko helpompi kiertää.

Lumen alla oli jonkun verran lätäköitä mutta eräkärrylle lumen alla oleva vesi ei aiheuta mitään ongelmaa.

Ylämäissä sähköeräkärryn edut tulivat hyvin esiin. Sähköavustus keventää matkantekoa aivan samalla tavalla kuin sähköpolkupyörälläkin.

Metsätaipaleen jälkeen loppumatka oli metsä-autotietä, jossa oli ajettu autolla sopivat urat. Viimeisillä sadoilla metreillä vähän aprikoimme, onko laavulla muita yöpyjiä, mutta laavu oli tyhjä ja nuotiopohjakin oli kylmä. Ainakaan saman päivän aikaan ei ollut käynyt muita kävijöitä. Puuvarasto oli kattoon asti täynnä koivuhalkoja.

Nopeasti saimme tulet aikaiseksi ja asetuimme leiriksi. Pienen iltapalan jälkeen asetuimme yöpuulle. Uni maittoi ja nukuimme melkein 12h. Univelat tuli ainakin osittain kuitattua. Yöllä tuuli jonkun verran koveni mutta ei se unta haitannut, toimi mukavana unimusiikkina. Pakkasta oli noin 7 astetta.

Aamulla oli helppo hiillokseen viritellä uudet tulet ja aloitimme aamupuuron keittämisen. Kun on kylmempää niin ruoka laitetaan nuotiolla ja keitin on vain varalla.  Olemme viime aikoina terästäneet aamupuuroa härkäpapuhiutaleella. Puurosta tulee näin vähän tuhdimpaa. Aamupalan jälkeen laitoimme tavarat kasaan ja matka kohti Sorsakolua alkoi. Kävelimme reittiä pitkin jonkun matkaa mutta sitten jatkoimme metsäautotietä pitkin.  Ilves- reitti kulkee Rahtijärven rantaa mukaillen ja on aika kivikkonen. Tänä syksynä vedet ovat korkealla ja epäilimme että reitillä sattaa olla melko märkää.  Evolla on panostettu maastopyöräilyyn joten kävelimme maastopyöräreittiä pitkin Sorsakolulle.

Sorsakolulla tapasimme ensimmäiset kulkijat. He olivat päiväseltään tutustumassa Evon maisemiin.  Pidimme taukoa puolisen tuntia ja he tutkailivat ja kyselivät Eräkärryistä. He eivät olleet kuulleetkaan eräkärryistä. On tässä vielä tunnetuksi tekemistä tehtävänä. Tauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Valkea-Mustajärven kotaa. Matkalla näimme ensimmäiset pikkulinnut. Tosin lajimääritys jäi tekemättä vaatimattoman ornitologisen taidon takia. Ilta hämärsi kun saavuimme Valkea-Mustajärven kodalle. Meillä oli tarkoitus ruokailla ja jatkaa matkaa mutta päätimmekin jäädä yöksi kodalle. Valkea-Mustajärven kota ei ole varsinainen yöpymiskota, joten jouduimme harrastamaan arkipäivän mäkkaiverisimia. Laitoimme kodan etureunaan pari halkoa ja näin saimme tasoa tasaisemmaksi.

Kävimme yöpuulle jo yhdeksän maissa illalla. Yöllä alkoi ilma lämpenemään ja tuuli voimistui. Aamulla tuuli puhalsi suoraan kotaan ja emme uskaltaneet tehdä tulia, vaan nautimme termarista teetä ja pähkinöitä aamupalaksi. Kodalle lensi talitiainen ja heitimme pari pähkinää maahan. Kun talitiainen oli hakenut ensimmäisen pähkinän ja meni sitä syömään vähän sivummalle, heitimme muutaman pähkinän lisää tulipaikan eri kulmiin. Ilman erikoisempaa hakemista talitiainen löysi kaikki heittämämme pähkinät. Tarkka näkö näemmä.

Laitoimme leirin kasaan nopeasti ja jatkoimme matkaa kohti Jussin katosta. Matkaa ei ollut kuin ehkä 2,5 km. Kulkiessamme alkoi tasainen tihkusade. Sadetta oli kuitenkin niin vähän, että se ei kastellut vaatteita läpi. Lumi muuttui suojalumeksi mutta se ei tartu eräkärryyn pyörään.

Kun saavuimme Jussin katokselle niin purimme kärryt ja niin oli tämäkin reissu jäämässä muistoihin. Sähköeräkärrysssä ei kolmesta akun merkkivalosta yksikään sammunut.