Sähköeräkärry 16"

Nyt on aika aloittaa uuden 16" sähköeräkärryn valmistus. Ensimmäisenä laitoin päällikummin  pyörälle. Pieni vanne teki heti lisää hommia. Ilma täytyi pumpata käsin kun ilmapistooli ei mahtunut keskiön ja vanteen väliin. Päälikummina on Schwalben Mad Mike maasturinrengas. Renkaassa on pistosuojaus vakiona ja kuvio on aika karkea. Tavallisessa eräkärryssä käytän aika sileitä renkata mutta sähköä varten pitää olla pitoa

Kasasin kärryn rungon. Pyörän ripustuksen asentaminen on tarkin työvaihe. Sen pitää olla täysin suorassa. Samalla asensin kiveniskusuojat. Kiveniskusuojat on tehty 8mm polyeteenilevystä. Ne ovat symmetriset jotta ne voidaan kääntää kun kiveniskusuoja on tarpeeksi kulunut. Näin kärryn runko säilyy isommilta kolhuilta.

Kärry alkaa olemaan rungoltaan valmis. Sain puuttuvan alalevyn ja nyt voin alkaa hahmottelemaan sähkösarjaa paikalleen

Akkuteline on ensimmäsessä sovituksessa. Huomattavati matalanpi kuin toiessa käryssä. Sovittelin tarakkaakin mutta en saanut sitä sopimaan kunnolla. Kärrystä olisi tullut hankala kuljettaa autossa.

Johtosarjojen sovittaminen. Näyttää siltä että ei tarvitse tehdä mitään muutoksia, pari nippusidettä riittänee

Nyt on akku ja hallintalaitteet paikallaan. Vielä on viimeistelyä mutta eiköhän ensi viikolla päästä koevedolle. uusi akkusarja on melkoisesti siistimpi paketti kuin omassa kärryssäni

Nyt on syntynyt konaan uusi Sähköeräkärry. Uusi kärry on varustettu 16" pyörällä. Tämä malli mahdollistaa sen että mikä tahansa aikaisempi valmistamani vaneripohjalevyllä varustettu kärry voidaan sähköistää. Eräkärryn yksi alkuperäinen tavoite toteutuu tässäkin, ei tarvitse ostaa uutta kärryä, vaan käytössä oleva kärry voidaan sähköistää pienin muutoksin. Hallintalaitteet katkaisija ja kaasuvipu voidaan sijoittaa joko oikealle taivasemmalle. Akku on turvallisesti pohjalevyn päällä suojassa kolhuilta.
Sähköosat toimitti Greencycle
Ensi viikonloppuna pääsemme tekemään koeajot. Lyhyt testilenkki on tehty kotipihassa ja kaikki toimii.

Eräkärryreissu Evolle

ERÄKÄRRYREISSU EVOLLE

 

Perinteinen kinkunsulatusreissumme suuntautui tänä vuonna Evon retkeilyalueella. Lähdimme 27.12.19 Hämeenlinnasta noin klo 13 maissa. Tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Evolle. Lähtöpaikaksi valitsimme partiolaisten leirialueella olevan Jussin katoksen. Se on hyvä lähtöpaikkana koska Saukonojantie pidetään aurattuna katokselle asti. Katoksen vieressä on myös kaivo, josta voi ottaa vettä mukaan, jos on tarvetta. Me luotimme Hs-veden  laatuun ja otimme sitä 1,5 litraa  mukaan. Jussin katokselta lähdimme Ilves-reittiä pitkin kohti Keltaojan laavua.

Hämeenlinnassa oli lunta vain ohut harso ja pakkasta pari astetta mutta Evo ei petä koskaan lumen suhteen. Siellä oli lunta n. 10cm. Tällaiseen pehmeään lumeen ei kannata ottaa suksia ja ahkiota kolhittavaksi.

Meillä oli mukana kaksi Eräkärryä, toinen sähköavusteinen. Päivä alkoi pimetä, kun lähdimme taipaleelle. Pidän pimeässä kulkemisesta. Siinä on jotain maagista, vaikka reitti ja alue onkin tuttu. Luonto oli täysin hiljainen. Tuulikaan ei humissut emmekä tavanneet muita kulkijoita.

Ensimmäisen lyhyen tauon pidimme Pitkäniemen järven rannalla olevalla Kogi laavulla. Siellä ei ole puuhuoltoa ja tulipaikkakin on sen verran kaukana laavusta ettei se oikein sovellu talvikäyttöön..

Teimme pieniä säätöjä ja kiristyksiä kärryihin, joimme muutaman kulauksen mehua ja jatkoimme matkaa.

Entisen kalanviljelylaitoksen kohdalla tutkailimme vähän aikaa mistä reitti kulkee. Ensimmäiset reitille kaatuneet puut tulivat vastaan, mutta niiden ylitys sujui helposti. Kävellessä rinkan kanssa kaatuneita puita ei juurikaan noteeraa mutta kärryn kanssa on katsottava, pääseekö yli vai onko helpompi kiertää.

Lumen alla oli jonkun verran lätäköitä mutta eräkärrylle lumen alla oleva vesi ei aiheuta mitään ongelmaa.

Ylämäissä sähköeräkärryn edut tulivat hyvin esiin. Sähköavustus keventää matkantekoa aivan samalla tavalla kuin sähköpolkupyörälläkin.

Metsätaipaleen jälkeen loppumatka oli metsä-autotietä, jossa oli ajettu autolla sopivat urat. Viimeisillä sadoilla metreillä vähän aprikoimme, onko laavulla muita yöpyjiä, mutta laavu oli tyhjä ja nuotiopohjakin oli kylmä. Ainakaan saman päivän aikaan ei ollut käynyt muita kävijöitä. Puuvarasto oli kattoon asti täynnä koivuhalkoja.

Nopeasti saimme tulet aikaiseksi ja asetuimme leiriksi. Pienen iltapalan jälkeen asetuimme yöpuulle. Uni maittoi ja nukuimme melkein 12h. Univelat tuli ainakin osittain kuitattua. Yöllä tuuli jonkun verran koveni mutta ei se unta haitannut, toimi mukavana unimusiikkina. Pakkasta oli noin 7 astetta.

Aamulla oli helppo hiillokseen viritellä uudet tulet ja aloitimme aamupuuron keittämisen. Kun on kylmempää niin ruoka laitetaan nuotiolla ja keitin on vain varalla.  Olemme viime aikoina terästäneet aamupuuroa härkäpapuhiutaleella. Puurosta tulee näin vähän tuhdimpaa. Aamupalan jälkeen laitoimme tavarat kasaan ja matka kohti Sorsakolua alkoi. Kävelimme reittiä pitkin jonkun matkaa mutta sitten jatkoimme metsäautotietä pitkin.  Ilves- reitti kulkee Rahtijärven rantaa mukaillen ja on aika kivikkonen. Tänä syksynä vedet ovat korkealla ja epäilimme että reitillä sattaa olla melko märkää.  Evolla on panostettu maastopyöräilyyn joten kävelimme maastopyöräreittiä pitkin Sorsakolulle.

Sorsakolulla tapasimme ensimmäiset kulkijat. He olivat päiväseltään tutustumassa Evon maisemiin.  Pidimme taukoa puolisen tuntia ja he tutkailivat ja kyselivät Eräkärryistä. He eivät olleet kuulleetkaan eräkärryistä. On tässä vielä tunnetuksi tekemistä tehtävänä. Tauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Valkea-Mustajärven kotaa. Matkalla näimme ensimmäiset pikkulinnut. Tosin lajimääritys jäi tekemättä vaatimattoman ornitologisen taidon takia. Ilta hämärsi kun saavuimme Valkea-Mustajärven kodalle. Meillä oli tarkoitus ruokailla ja jatkaa matkaa mutta päätimmekin jäädä yöksi kodalle. Valkea-Mustajärven kota ei ole varsinainen yöpymiskota, joten jouduimme harrastamaan arkipäivän mäkkaiverisimia. Laitoimme kodan etureunaan pari halkoa ja näin saimme tasoa tasaisemmaksi.

Kävimme yöpuulle jo yhdeksän maissa illalla. Yöllä alkoi ilma lämpenemään ja tuuli voimistui. Aamulla tuuli puhalsi suoraan kotaan ja emme uskaltaneet tehdä tulia, vaan nautimme termarista teetä ja pähkinöitä aamupalaksi. Kodalle lensi talitiainen ja heitimme pari pähkinää maahan. Kun talitiainen oli hakenut ensimmäisen pähkinän ja meni sitä syömään vähän sivummalle, heitimme muutaman pähkinän lisää tulipaikan eri kulmiin. Ilman erikoisempaa hakemista talitiainen löysi kaikki heittämämme pähkinät. Tarkka näkö näemmä.

Laitoimme leirin kasaan nopeasti ja jatkoimme matkaa kohti Jussin katosta. Matkaa ei ollut kuin ehkä 2,5 km. Kulkiessamme alkoi tasainen tihkusade. Sadetta oli kuitenkin niin vähän, että se ei kastellut vaatteita läpi. Lumi muuttui suojalumeksi mutta se ei tartu eräkärryyn pyörään.

Kun saavuimme Jussin katokselle niin purimme kärryt ja niin oli tämäkin reissu jäämässä muistoihin. Sähköeräkärrysssä ei kolmesta akun merkkivalosta yksikään sammunut.