Eräkärryreissu Hetta-Pallaksella
Kävin testailemassa uutta, kevyempää eräkärryä Hetta-Pallaksen maisemissa. Meitä oli 4 hengen seurue ja minä olin ainoana Eräkärryn kanssa.
Uudessa Eräkärryssä on ohuemmat levyt ja uusi pyörän ripustus, johon voi laittaa tarpeen mukaan joko 16" tai 20" pyörän. Myös pyörät ovat uudistuneet hieman sirommiksi. Vetovyöhön on tullut uusi toppaus. Muutosten myötä käarryn paino on pudonnut 11,5 kg:n. Tosin tällä laihdutuskuurilla ei ole isoa merkitystä kärryn vetäjälle. Kantavuus on nyt ainakin 35 kg joka on varmasti suurimmalle osalle aivan riittävä. Tietenkin on mahdollista edelleen hankkia kärry, jossa kantavuus on 50 kg. Aisojen sovitus on on samanlainen kuin aikaisemmin, mutta kääntökahva on vaihtunut tähtimutteriin. Toinen vaihtoehto on laippamutteri. Laippamutteri pitää kiristää 13mm kiintoavaimella mutta tällä reissulla se näytti hyvin paremmuutensa. Aisojen pultteja ei tarvinnut kiristää kertaakaan, kun kiristin lähdössä laippamutterit kunnolla. Silloin kun kärryä pitää pakata ja kasata useammin, niin silloin tähtimutteri on parempi.
Valitsin pitkästä aikaa 16" pyörän ja se pelitti hyvin.
Kuvassa kärry pakattuna
Itse reissusta.
Lähdimme 17.6.2021 Susikyrön pihasta liikkeelle. Susikyrö sijaitseen Vuontisjärven rannalla suunnilleen Montellin majan kohdalla. Lähdimme nousemaan reittiä pitkin Vuontisjärven päästä. Polku Montellin majalle on sorastettu, mutta nousu oli kuitenkin raskas, kun parin päivän talkoohommat tuntuivat kropassa. Lepotukoja piti pitää aika tiehään. En ollut vetänyt kärryä pariin kuukauteen.
Pääsimme illansuussa Montellin majalle. Montellin maja on suljettu ja se on nykyään paliskunnan käytössä. Viereen on metsähallitus rakentanut uuden kodan ja suuren w-crakennuksen. Se uskoisi palvelevan hyvin kasvavan retkeijämäärän. Meillä oli tiedossa, että perjantaina sataa koko päivän, joten päätimme pitää heti luppopäivän ja jatkaa matkaa vasta lauantai-aamuna.
Perjantaina vettä satoi lähes koko päivän ja meillä oli mieluisa homma toimia epävirallisenä kämppäisäntänä ja -emäntänä kodassa. Kulkijoista suurin osa oli naisia ja vain muutamia miesporukoita ja perheitä oli liikkeellä.
Lauantai-aamu valkeni kirkkaana ja maasto kuivui nopeasti. Nautimme aamupalan kodassa, perinteisen tee-kaurapuuro aamupala. Purimme leirin ja lähdimme pikkuhiljaa reittä pitkin kohti Hannukurua. Suurin osa kulkijoista liikkui Hetasta Pallakselle. Kuljimme siis vastavirtaan. Siitä ei ollut mitään haittaa ja näimme hienon otoksen nykyvaeltajista. Osa ihmisitä pysähtyi katsomaan Eräkärryä ja kyselemään kokemuksia. Ylämäissä matkaa teimme niin että vedin kärryä noin 50m ja sitten tauko jotain kiveä vasten. Kuluneessa polussa sopivia kiviä löytyi helposti. Näin edeten matka jatkui eikä rasitus päässyyt nousemaan liian suureksi.
Lumikeron päältä oli hienot maisemat joka suuntaan. Reitin polut ovat osin sorastettuja ja ilman sorastusta olevat polut ovat levinneet maastoon. Kun kivisyys lisääntyy niin ihmiset hakevat uutta reittä. Muuten reitti oli pelkästään raskas kuljettava johtuen korkeuseroista. Laskeutuminen Suos- ja Hannukuruun olivat vaikeita, koska polku oli niin kapea, jyrkkä ja kulunut. Puut, muu aluskavillisuus ja maaston louhikkoisuus ovat estäneet pokujen leviämisen, niin kuin puurajan yläpuolella. Voi olla että jyrkimpiin kohtiin tulee joskus portaat.
Tulimme illalla Hannukuruun ja olin niin väsynyt ettei matkan jatkaminen tullut mieleenkään. Loppumatkassa liukastuin hieman ja päätin irroitaa rinkan ja kantaa sen viimeiset 20 metriä. Pystytimme leirin ja ilta kului ruokaillessa. Illalla pääsin käymään Hannukurua saunassa ja se olikin todella tarpeen. Hannukuru on saopivasti reitin puolivälisssä ja siitä on muodostunut iso leirintäalueen kaltainen paikka. Paikalla on autio- ja varaustupa, kota ja runsaasti telttapaikkoja. Saunaa ei tietenkään voi unohtaa. Saunan pihalla oli asennusta odottamassa uusi kiuas sekä pata. Hannukurussa oli varmaan sinä yönä 20-30 telttaa ja varaustupa oli täynnä, mutta meno oli kuitenkin aika rauhallista.
Kuva Pahakurun kulkevalta polulta, jossa rinkka piti iroittaa rinkka ja kantaa se erikseen mäen päälle. Voi olla että näitä pahimpia kohtia jossain vaiheessa on pakko sorastaa tai vetää reittiä uudesta kohtaa.
Pahakurun kämpälle tulimme aamusella ja lyhyen tauon jälkeen jatkoimme matkaa sorastettua reittiä kohti Hietajärveä. Pahakurun kämpältä reitti jatkuu kohtia Hettaa ja siellä oli selkeät viitoitukset. Olen aina ihmetellyt miten soraa kuljetetaan tunturiin ja nyt sekin arvoitus selvisi. Soraa on tuotu talvella moottorikelkalla suursäkeissä ja levitetty pehmeisiin kohtiin. Sora toimii tehokkaana esteenä että polku ei leviä.
Tunturiylänköä oli mukava kävellä ja maisema näytti minun silmiini kauniimmalta kuin korkeat tunturin laet. Kun laskeuduimme alemmaksi niin maasto muuutti mäntykankaaksi. Hietajärvi on kaunis hiekkapohjainen järvi. Järven rannalla on iso kota ja tulipaikka. Järven ranta on hyvin suosittu päiväretkipaikka. Parkkipaikalta on matkaa kodalle noin 3km. Järven veden lämpötila oli paikalisten mukaan n.12 asteista ja ei houkutellut heittämään talviturkkia.
Netistä kopioitu kuva Hietajärven kodan sisäpuolesta
Teimme kodalla oikein juhla-aterian, perunamuusia, suppiksia ja peurasäilykettä. Maku oli ihan toista kun pussimuonissa. Ruokailtuamme ihailimme maisemia ja lähdimme kävelemään kohti parkkipaikkaa, josta saimmme kyydin takaisin Susikyröön. Susikyrössä pääsimme saunaan ja nukkumaan lakanoiden väliin.
