Sähköräkärryt Liesjärven kansallispuistossa 17-20.9.20

 

Alkuvalmisteluna molemmpien kärryjen akut ladataan.

Akkujen lataukseen menee noin 3 tuntia. 
Huomenna huollan molemmat kärryt vetokuntoon. Kaikki ruuvien ja pulttien kiristykset tarkasteaan. 
Renkaisiin ilmanpineet kohilleen. Alkuaikoina suosittelin Eräkärryyn matalia rengaspaineita mutta nykyään kuljetaan maksimipaineilla. Nykyiset vetoaisat ovat poistaneet lähes kokonaan maaston aiheuttaman tärinän.

Auto pakattuna kahdella sähköeräkärryllä ja kahdella rinkalla. Sama varustus ollaanko 3 tai 7 päivää. Ruuan määrä on ainoa muuttuja

Kahden hengen ruuat. Kuvassa on myös keittiövarustus. Ruotsalainen pakki ja juuvikeitin.

Tällä reissulla käytimme Juuvia kaksi kertaa, muuten valmistimme ruuat nuotiolla. Olimme myöskin varautuneet peinellä kaaukeittimellä ja yhdellä patruunalla mutta niitä ei tarvittu. Kaasut oli mukana jos olisi päivällä satanut ja laavussa on mukavampi kokkailla kaasulla.

17.09 Parkkipaikalta Peukaloisen laavulle

Veimme auton parkkiin Sikomäen parkkipaikalle missä lastasimme kärryihin varusteet.  Matkaa ei ollut kun muutama sata metriä. Polku oli muuttunut sorastetuksi tieksi. Sähkö auttoi mukavasti kulkua. Peukaloisen laavu on lähinnä laavun ja avokodan yhdistelmä. Olen käynyt tällä laavulla ensimmäisen kerran joskun 15v sitten.

Laavun vieressä on ransaasti telttailuun sopivaa maastoa.

Lammen rantaan olisi hyvä tehdä pieni laituri että saisi helpommin vettä. Lammen vesi on ruskeaa humuspitoista ja se on vähintään keitettävä ennen käyttöönottoa. WC:on peruskorjattu ja hyvässä kunnossa.

Polttopuita oli liiteri puolillaan. Metsähallitus on siirtynyt täällä etelässä koivuhalkoihin ja kerrankin saha oli hyvässä terässä. 

Kirves oli taattua Metsähallituksen rautavartista laatua. 

Kirves painoi sen verran että klapeja ei varsinaisesti tarvinnut lyödä riitti kun nosti kirveen ilmaan ja antoi terän pudota vapaasti.

Joku oksainen tyvipölli olisi tällä kirveellä haljennut nätisti.

Nyt kun Liesjärven alueen käyttö on kasvanut niin näyttää hiiren määrät lisääntyneen. Meidänkin unta häiritsi yön aikana hiiren rapistelu jätepussissa. Ruuat pitää saada roikkumaan johonkin niin ne eivät pääse käsiksi ruokiin. 

Ruuantähteet ja pesuvedetkin kannattaa viedä suoraan kompostikäymälään. Mitä vähemmän jätämme ruokatehteitä niin sitä vähemmän on hiiriä. On ilkeätä jos rinkkaan tai telttaan jyrsitään ylimääräisiä reikiä.

Illalla saimme nauttia syysmyrksyn tuulista. Puut taipuivat mukavasti mutta yhtään puuta ei leirialueelta kaatunut. Myrskytuulta kuunnellessa oli hyvä nukahtaa. Aamulla oli tuuli laantunut. 

Teimme normaalin aamupalan puuroa, teetä ja voileipiä.

18.9.20 Peukaloisen laavulta Siltalahden tulipaikalle.

Heräilimme  kahdekasan aikaan aamulla ja hetken loikoiltuamme aloitimme aamupalan valmistamisen. Aamupalaksi puuroa ja teetä kera leipien. Laavulta ennsimmäiset sadat metrit kuljimme sorastettua tienpohjaa pitkin. Noin 600 metrin jälkeen pääsimme varsinaiselle reitille. Jäljistä päätellen tämä on vilkkain väli koska juuret ja kivet olivat hyvin esillä. Pahimmissa kivikoissa reitti on alkanut levitä koska ihmiset hakevat vähän helpompia kulkupaikkoja. Näiltä uusilta poluilta löysimme suppilovahveroita ja pidimmekin taukoa ja keräilimme ison pussillisen suppilovahveroita.

Olimme varautuneet ruokakermalla ja tuoreella sipulilla. Osa reitistä kulki korkeammalla kalliolla ja siinä kärryt olivat parhaimmillaan.

Ihmisiä oli aika paljon liikkeellä. Vastaantulijat pysähtyivät katselemaan  ja kyselemään kärryistä. Koirilla ei oikein mennyt jakeluun mikä tämä yhdistelmä oikein on. Tosin yksi koiranomistajakin oli sitä mieltä että hän ei tiedä mitä näkee.

Olimme alkuiltapäivästä Siltalahden tulipaikalla. Ennen meitä oli saapunut 3 hengen seurue ja he  olivat tehneet tulet tulipaikalle. Päätimme jäädä ruokailemaan ja nautimme Real Turmatin lammaspataa. Pata oli hyvän makuista mutta vähän epämääräisen väristä ja oloista.

Aterian jälkeen jatkoimma matkaa kohti Savilahden leiripaikkaa. 

Ennen Kyynäränharjua poikkesimme varaustuvan saunan pihapiiriin täyttämään vesipullot. Kaivon ovessa oli vesitutkimuksen tulokset ja siinä kerrotiin että vesi pitää keittää ennen käyttöä. Ei mitään ongelmaa ja täytimme kaikki vesipullomme ja jatkoimme matkaa Kyynäränharjulle. Kyynäränharju on noin 2 km pitkä kapea harju kahden järven välissä. Tämä pätkä oli maisemallisesti reissumme kaunein.

Keskellä harjua on rakennettu hieno silta.

Saavuimme Savilahden leiripaikalle. Meillä oli ennakkotieto että siellä olisi paljon telttapaikkoja. Ennen meitä oli tullut pari telttakuntaa. Löysimme pienen etsimisen jälkeen paikan mihin pystytimme kotamme. Pitkin iltaa alueelle tuli porukkaa niin että siellä oli kymmenkunta teltta ja muutama riippari.

Nuotipaikalla oli sen verran porukkaa että keittelimme Juuvilla kodan edessä iltaruokaa.

Ilta alkoi pimeta siinä kahdeksan maissa ja yhdeksän jälkeen menimme nukkumaan. Yöllä hiirien rapina häiritsi aika ajoin.

Olimme nostaneet ruuat rinkkojen yläosaan. Aamulla havaitsimme että kauraryynejä ja vähän nuudelipakettia oli kulmasta jyrsitty. Leikkeleet ja juusto eivät olleet kelvanneet.

Kuvassa Juuvilla keittelen aamupuuroa

Siltalahdelta kaksvetiselle

Aamulla normaali aamupala puuroa ja lisukkeita napaan. Purimme leirin ja olimme taipaleella n klo 10 maissa. Palailimme kyynärönharjua pitkin kohti Siltalahtea, matkalla poikkesimme täyttämään vesivarstot saunan kaivolta.

Suunutaiaamuna  oli paljon porukkaa liikkeellä. Varsinaisa ruuhkia ei sentään päässyt syntymään. siltalahden tulipaikkaa lähetyessämme jyrkässä ylämäessä kärryni akku sammui. Akun varaustila oli niin alhainen että automatiikka sammutti sen. Pidimme tauon ja kohta jatkoimme matkaa kohti Siltalahtea. akku oli ilmeisesti itsekseen purkautunut yön aikan kun unohdin virrat päälle. Toinen mahdollisuus on että akku alkaa olemaan elinkaarensa loppupuolella. Pitää harkita akun uudelleen kennotusta. Siltalahden tulipaikalla pidetyn tauon jälkeen lähdmme kohti luontokeskusta. Tämä reitti oli maisemallisesti ja polun kunnon huomioon ottaen parasta maastoa eräkärryille. Pidimme jossain kohtaa ruokataukoa ja samalla keräsimme ison pussillisen suppilovahveroita. Ruokatauolla porukoita kulki molempiin suuntiin tasaisen virtana. Muutaman minuutin välein paikkamme ohitti kulkijoita molempiin suuntiin. 

Illansuussa saavuimme kaksvetisen kodalle. Kodan pihapiiri oli kokenut melkoisen muutoksen sitten viime käynnin. Lähipolut on sorasteetu ja niillä on hyvä kulkea. Metsähallitus on selvästi panostanut tähän paikkaan. Kota ja puuliiteri on erittäin hyvässä kunnossa. Sen verran kodassa oli vanhaa jäljellä että sen nuotio savutti ennenkuin hormi lämpeni. Veto parani kun ovea piti hieman raollaan. 

Alueella oli 3 muuta seuruetta. Noudatimme hyvin turvavälejä ja emme juurikaan jutelleet muiden kanssa. Illalla vahingosta viisastuneena ripustimme ruokakassit kodan keskisalkoon ja saimme olla koko yön rauhassa hiiriltä.

Aamulla kun teimme aamupalaa ja saimme seuraksemme toisen seureeen. Mahduimme hyvin kokkailemaan. Sellainen huomio ruuanlaitosta että taisimme olla ainoa porukka mikä käytti perinteistä pakkia ruuanlaitossa, muilla oli kaasutrangiat. 

Aamupala sujui mukavasti jutellessa muiden kanssa. Sunnuntaiaamuna ei ollut kiire mihinkään. Tiskaamisessa noudatimme tarkkuutta, yhtään ruuantähteitä emme heittäneet luontoon vaan kaikki veimme kompostikäymälään biojätteeksi. Näin menetellen hiiripopulaatiot toivon mukaan pysyvät kurissa. Saalistajat korjaavat oman osansa. Pitäisiköhän retkivarustukseen liittää hiirenloukku.